Autosta tosiaan petti puola. Se varoitteli jo matkalla. Aina kun painoi kaasua, niin moottori keinahti ja meinasi sammua..5km ennen kotia se sammui kokonaan. Yritin lumipyryssä taskulappu hampaissa etsiä vikaa ja löysinkin irrallaan heiluvan moottorinmaadoitusjohdon. Sainkin sen kiinni muutamalla työkalulla, joita takakontista löytyi, mutta kone ei enää käynnistynyt.
Nöyrryin ja tilasin naapurissamme olevan huollon hinausauton paikalle. Tulikin melko nopeasti ja kun oli peruutellut paikalle vilkut päällä, niin kuski hyppäsi ulos ja pisti tupakaksi. Mietin olisiko pitänyt kokeeksi laittaa fikkari taas suuhun ja katsoa lähteekö se karkuun vai auttaako auton pajan pihaan. Päätin olla kokeilematta onnea. Kaveri kehui kuinka mukavia nää vanhat autot on nostaa kyytiin - mahtuu paljon helpommin. No jotain positiivista. Käski mennä hyttiin lämmittelemään sillä aikaa kun sitoo kiinni. No en meinannut mahtua istumaan kun tuplapenkki oli täynnä työkalua ja laatikkoa. Saatiin kuitenkin auto ilman suurempia kommelluksia huollon pihaan. Huoltamon pihassa lupasivat katsoa sitä seuraavana päivänä ja siinä yhteydessä vielä muistutin, että mun mielestä siitä on puola rikki.
Soittelivat sitten seuraavana päivänä, että olivat tarkastaneet jakopäänhihnan ja jotain muuta. En meinannut malttaa odottaa meriselityksen loppua. Ensimmäiseksi ovat tarkastaneet jakohihnan, vaikka erikseen sanoin sen olevan puolassa sen vian!!! Juniorimekaanikko pääsi listassaan lopputulokseen, että puola, johdot, tulpat, virranjakajan kansi ja pyörijä pitäis vaihtaa. Johon tietysti kysyin, että no milloin se on valmis. "Jos isäntä tilaa tänään osat..." Ei voi olla totta! Tämä mekaanikko ei joko osaa tai ei SAA tilata niitä osia??? "No se vois olla valmis ehkä huomenna tai ylihuomenna". No mitähän se maksaa? "No ei kai ne nyt niin paljon maksa..." Ei tosta saippuaputkasta saa edes hinta-arvioita osille saati työlle.
Toisena päivänä soitin, että onko auto valmis. "No ne osat tulee huomenna" Voi helvetin perkele! Ei se apina ollut edes tilannut niitä osia edellisenä päivänä! Itse olisin hakenut osat Motonetista samana iltana ja seuraavana päivänä kasannut auton - jos olisi auto hakea niitä osia. Jouduin käymään töissäkin julkisilla. Joka ei siis tunnetusti toimi.
Kolmantena päivänä soittelin taas pajalle puolen päivän aikaan ja kyselin autosta. "Isäntä" itse vastasi puhelimeen, eikä osannut sanoa mitään "kun pojat on nyt lounaalla. Soittavat sitten kun tulevat syömästä." Eivät soittaneet. Soitin kahden maissa, että joko ne pojat on kohta syöneet? "Häh? Joo me yritettiin soittaa sulle mutta et vastannut." Tasan ei ole kukaan soitellut kun olen puhellinta kytännyt kaksi tuntia. "Osat tulee neljän aikaan, että jos se ne sopii, niin viideltä on auto valmis". Pääsin puoliviideksi huoltamolle ja "isäntä" sanoi juuri aikoneensa soittaa mulle - "Ne osat on väärään moottoriin" Ei voi jumalauta olla totta! Kuulemma tukkurin moka, että ovat kyllä tilanneet mun autoon sopivat osat, mutta väärät on toimitettu. No hienoa! Ensiviikolle menee sitten koko homma. "Olisko huollon sijaisauton tarve...?" "NO OLISI!" "...Nyt ei taida olla kuin Hiace enää jäljellä..." Joo antaa olla. Kuljen ennemmin bussilla, mutta ehdin vasta puoli kuudeksi sattuneista syistä. "No jos sovitaan niin ollaan vielä silloin paikalla" Yeah right! Eihän tässä ole sovittukaan mitään tähän mennessä.
Katsotaan nyt miten ensimaanantaina käy.
No maanantaina pääsin huoltoon ajoissa ennen viittä. Toimisto oli tyhjä ja marssin suoraan pajan puolelle, jossa autoa hinannut mekaanikko moikkasikin hymyillen. En ehtinyt sanoa mitään kun kuulin tutun päräyksen kun golffi heräsi eloon. "Hei jätkät kuulitteko!" huuteli nuorempi mekaanikko selvästi tyytyväisenä tulokseen. Oli saanut osat vaihdettua ja teki ensimmäisen käynnistyksen. Sain siis auton heti pois ja koska en ollut sopinut mitään hintaa isännän kanssa, niin sovittiin että tulen maksamaan "myöhemmin". Ajoin auton samantien omaan talliin ja korjasin sen hajoneen maadoitusliittimen. Sitä ei oltu korjattu eikä vaihdettu.Muuten oli kyllä vaihdettu kaikki mitä oli sovittu: puola, johdot, tulpat, virranjakajan kansi ja pyörijä.
Yritin kolmen päivän päästä maksaa, mutta isännällä ei ollut kiire saada rahojaan, joten sovittiin, että tekee laskun ja hoidetaan se joulun jälkeen. En vielä kolmen viikon jälkeenkään tiedä mitähän se maksaa kun ei ole laskua kuulunut. Saan tietysti kaupan päälle laskutuslisän (15€) ja korotetun ALV:n, joka tuli voimaan vuoden vaihteessa. Hinauslasku meni vakuutusyhtiöön suoraan: 192€ alle viiden kilometrin hinauksesta.Taidan olla ihan väärällä alalla! Toistaiseksi tappiota on tullut kadonneen lumiharjan myötä. Viisi vuotta hyvin palvellut harja on varmaan korjaamolla paremmassa käytössä.
lauantai 15. joulukuuta 2012
Joukkoliikenne haisee
Kävi niin, että uskolinen 14 vuotta vanha auto jätti tielle rikkoontuneen puolan takia. Auto huoltoon ja olin pakotettu käyttämään bussia ja metroa työmatkaan. Taas tuli varmistus miksi kuljen omalla autolla.
Herätys aamulla samaan aikaan kuin normaalistikin. Koska on normaali talvi ja taivaalta tulee lunta, pitää varustautua kylmään seisoskeluun pysäkillä. Bussi oli aikataulustaan kymmenen minuuttia myöhässä. Kohtuullisen hyvin koska eräänä kesänä, kun lunta oli vähemmän, bussi oli myöhässä tunnin. Hiukan pisti epäilyttämään linjayhtiön kusettavan aikataulullaan, koska pari alkuasukasta tuli kiirehtimättä vain minuuttia ennen bussia pysäkille. Ilmeisesti tiesivät OIKEAN aikataulun.
Suomessa kun ollaan maksoin matkan pankkikortilla. Kyyryssä istuvan Heimo Vesan näköinen kuski otti sirukortin kaksin käsin vastaan ja alkoi mulkoilla mua sen näköisenä, että sketsihahmon sana-arkku aukeaa kohta. Onnistui kuitenkin kääntämään kortin ja huojentui, kun sieltä löytyi magneettiraita. Yhteen suuntaan 13€!! Sillä saa kahdeksan litraa 98-bensaa! Samalla rahalla ajan omasta kotipihasta työmatkan edestakaisin ja kauppareissut vielä päälle ilman kyyristelyä lumituiskussa! Maksusuoritus piti kuitata kuulakärkikynällä ohueseen kuitinriekaleeseen - ja tietysti ilman tarkoitukseen sopivaa alustaa. Merkkasin kuittiin etunimen ja sukunimestä tuli reikä. Aivan sama - kelpasi Heimolle. Hieno muinaisjäänne tämäkin maksutapa.
Tällä kertaa oli vapaata tilaa ja takapenkillä se pakollinen spurgu. Haju oli myös sen mukainen. Nahkatakissaan hajua erittävä liimatukka näytti siltä, että viimevuoden pikkujoulut eivät olleet vielä päättyneet eikä laskuhumala alkanut. Siellä se virnisteli kuin heikkopäinen, eikä millään penkillä ollut turvassa siltä käryltä. Tuskaa lisäsi se käsittämätön penkki, joka on ilmeisesti suuniteltu kääpiökiinalaisille ja joissa hartiat painuu väkisin lysyyn ja hengitys vaikeutuu. Vanerilevyn päälläkin olisi mukavampi istuskella. Silloin ei tarvitsisi edes miettiä onko tällä penkillä ruumiinnesteitään pehmusteisiin imeyttänyt joku takapenkiläisen kaltainen kestojuhlija. Turvavyötä ei tietenkään ollut, joten jos jotain sattuu, niin se takapenkin paskalasti pyhkäisee sitten koko bussin läpi, ellei imeydy matkalle. Taidan seuraavalle reissulle tehdä vanerista oman alustan, ottaa mukaan aktiivihiilisuodattimen ja ehkä armeijan suojaviitan.
Huonosta kelistä huolimatta Heimo keuli moottoritiellä aikataulun kiinni ja oltiin perillä melkein aikataulussa. Sentään jotain etua siitä, että herää aikaisin, eivätkä kaikki tiet ole täysin tukossa. Kännykällä HKL:n raideliikennelippu ja metroon. Rivakka kävely uhmaten kaikkia autoja suojateillä ja olin töissä 35 minuuttia myöhemmin kuin omalla autolla. Eli 15.90€ koko matka kaikkine mukavuuksineen ja kuntoiluineen.
Kotimatka iltapäivästä ei sitten toiminutkaan. Koska olin jo aamulla myöhässä jouduin venyttämään kotiinlähtöä pahimpaan ruuhkaan. HKL:n bussi aivan täynnä ja penkit ihan yhtä typeriä pullopersesioille tehtyjä - tosin ilman pehmusteita. Ovi kävi tiuhempaan joten jos joku spuge olisi kyydissä ollutkin, niin sen verran hyvin tuulettui, että sai piposta pitää kiinni. Asemalla yritin ensimmäiseen bussiin, joka ajaa pysäkkini ohi: "Ei tähän autoon!! Mee tohon viereiseen!" Kohteliasta palvelua tosiaan. Kampesin sinne ja valittelin ettei edellinen kuski huolinut kyytiin. Täti näytti hetken hölmistyneeltä ja tajusi sitten sanoa, ettei nuo "EB" autot pysähdy kaikilla pysäkeillä. Virnuili vielä perään, että ne on vähän semmosia ne Porilaiset kuskit. No eipä tarvitse Poriinkaan sitten mennä, jos ei autosta löydy jarruja pysäyttää pysäkille. Siitä ne ajaa mun pysäkin ohi peräkanaa, eikä se "EB" ole mitenkään nopeampi kuin tämä toinenkaan. Joskus aikoinaan ne pysähtyi molemmat ja rahastustäti vaihtoi autosta toiseen. Eipä ole näkynyt enää rahastustätejäkään.
Sitten istuskeltiin keskustan liikennevaloissa ja odoteltiin. Jostain syystä mikään pitkänmatkanbussi ei voi ajaa kulkematta koko ruuhkaisen keskustan läpi. Se matka saattaisi olla liian nopea ja viedä vähemmän polttoainetta, eikä voitaisi ottaa kyytiin potentiaalisia kääpiökiinalaisia. Kun päästiin susirajalle, ruotsalaisen sistushelvetin kohdalle, olisi minun pitänyt aikataulun mukaan olla jo perillä. Tosin kuskin mielestä se matka alkoi vasta siitä, koska silloin toivoteltiin hyvää matkaa ja tervetuloa kyytiin. HKL:n kaveri ei toivotellut yhtään mitään, joten tällä tädillä oli sentään jotain yritystä antaa katetta matkarahalle - ehkä vähän myöhässä tosin.
55km kotimatkaan meni siis 55 minuutin sijasta melko tasan kaksi tuntia ja rahaakin tuplamäärä. Autohuoltokin oli jo kiinni kun pääsin kävellen sinne asti. Ei tässä maassa voi susirajan ulkopuolella matkustaa järkevästi ilman omaa autoa sanoo viherpiipertäjät ihan mitä tahansa.
Herätys aamulla samaan aikaan kuin normaalistikin. Koska on normaali talvi ja taivaalta tulee lunta, pitää varustautua kylmään seisoskeluun pysäkillä. Bussi oli aikataulustaan kymmenen minuuttia myöhässä. Kohtuullisen hyvin koska eräänä kesänä, kun lunta oli vähemmän, bussi oli myöhässä tunnin. Hiukan pisti epäilyttämään linjayhtiön kusettavan aikataulullaan, koska pari alkuasukasta tuli kiirehtimättä vain minuuttia ennen bussia pysäkille. Ilmeisesti tiesivät OIKEAN aikataulun.
Suomessa kun ollaan maksoin matkan pankkikortilla. Kyyryssä istuvan Heimo Vesan näköinen kuski otti sirukortin kaksin käsin vastaan ja alkoi mulkoilla mua sen näköisenä, että sketsihahmon sana-arkku aukeaa kohta. Onnistui kuitenkin kääntämään kortin ja huojentui, kun sieltä löytyi magneettiraita. Yhteen suuntaan 13€!! Sillä saa kahdeksan litraa 98-bensaa! Samalla rahalla ajan omasta kotipihasta työmatkan edestakaisin ja kauppareissut vielä päälle ilman kyyristelyä lumituiskussa! Maksusuoritus piti kuitata kuulakärkikynällä ohueseen kuitinriekaleeseen - ja tietysti ilman tarkoitukseen sopivaa alustaa. Merkkasin kuittiin etunimen ja sukunimestä tuli reikä. Aivan sama - kelpasi Heimolle. Hieno muinaisjäänne tämäkin maksutapa.
Tällä kertaa oli vapaata tilaa ja takapenkillä se pakollinen spurgu. Haju oli myös sen mukainen. Nahkatakissaan hajua erittävä liimatukka näytti siltä, että viimevuoden pikkujoulut eivät olleet vielä päättyneet eikä laskuhumala alkanut. Siellä se virnisteli kuin heikkopäinen, eikä millään penkillä ollut turvassa siltä käryltä. Tuskaa lisäsi se käsittämätön penkki, joka on ilmeisesti suuniteltu kääpiökiinalaisille ja joissa hartiat painuu väkisin lysyyn ja hengitys vaikeutuu. Vanerilevyn päälläkin olisi mukavampi istuskella. Silloin ei tarvitsisi edes miettiä onko tällä penkillä ruumiinnesteitään pehmusteisiin imeyttänyt joku takapenkiläisen kaltainen kestojuhlija. Turvavyötä ei tietenkään ollut, joten jos jotain sattuu, niin se takapenkin paskalasti pyhkäisee sitten koko bussin läpi, ellei imeydy matkalle. Taidan seuraavalle reissulle tehdä vanerista oman alustan, ottaa mukaan aktiivihiilisuodattimen ja ehkä armeijan suojaviitan.
Huonosta kelistä huolimatta Heimo keuli moottoritiellä aikataulun kiinni ja oltiin perillä melkein aikataulussa. Sentään jotain etua siitä, että herää aikaisin, eivätkä kaikki tiet ole täysin tukossa. Kännykällä HKL:n raideliikennelippu ja metroon. Rivakka kävely uhmaten kaikkia autoja suojateillä ja olin töissä 35 minuuttia myöhemmin kuin omalla autolla. Eli 15.90€ koko matka kaikkine mukavuuksineen ja kuntoiluineen.
Kotimatka iltapäivästä ei sitten toiminutkaan. Koska olin jo aamulla myöhässä jouduin venyttämään kotiinlähtöä pahimpaan ruuhkaan. HKL:n bussi aivan täynnä ja penkit ihan yhtä typeriä pullopersesioille tehtyjä - tosin ilman pehmusteita. Ovi kävi tiuhempaan joten jos joku spuge olisi kyydissä ollutkin, niin sen verran hyvin tuulettui, että sai piposta pitää kiinni. Asemalla yritin ensimmäiseen bussiin, joka ajaa pysäkkini ohi: "Ei tähän autoon!! Mee tohon viereiseen!" Kohteliasta palvelua tosiaan. Kampesin sinne ja valittelin ettei edellinen kuski huolinut kyytiin. Täti näytti hetken hölmistyneeltä ja tajusi sitten sanoa, ettei nuo "EB" autot pysähdy kaikilla pysäkeillä. Virnuili vielä perään, että ne on vähän semmosia ne Porilaiset kuskit. No eipä tarvitse Poriinkaan sitten mennä, jos ei autosta löydy jarruja pysäyttää pysäkille. Siitä ne ajaa mun pysäkin ohi peräkanaa, eikä se "EB" ole mitenkään nopeampi kuin tämä toinenkaan. Joskus aikoinaan ne pysähtyi molemmat ja rahastustäti vaihtoi autosta toiseen. Eipä ole näkynyt enää rahastustätejäkään.
Sitten istuskeltiin keskustan liikennevaloissa ja odoteltiin. Jostain syystä mikään pitkänmatkanbussi ei voi ajaa kulkematta koko ruuhkaisen keskustan läpi. Se matka saattaisi olla liian nopea ja viedä vähemmän polttoainetta, eikä voitaisi ottaa kyytiin potentiaalisia kääpiökiinalaisia. Kun päästiin susirajalle, ruotsalaisen sistushelvetin kohdalle, olisi minun pitänyt aikataulun mukaan olla jo perillä. Tosin kuskin mielestä se matka alkoi vasta siitä, koska silloin toivoteltiin hyvää matkaa ja tervetuloa kyytiin. HKL:n kaveri ei toivotellut yhtään mitään, joten tällä tädillä oli sentään jotain yritystä antaa katetta matkarahalle - ehkä vähän myöhässä tosin.
55km kotimatkaan meni siis 55 minuutin sijasta melko tasan kaksi tuntia ja rahaakin tuplamäärä. Autohuoltokin oli jo kiinni kun pääsin kävellen sinne asti. Ei tässä maassa voi susirajan ulkopuolella matkustaa järkevästi ilman omaa autoa sanoo viherpiipertäjät ihan mitä tahansa.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Kiinalainen pistehitsauskone
Hankin varikolle pistehitsauskoneen. Pitkän surffailun jälkeen päädyin halvimpaan, koska koneiden ulkonäöistä oli pääteltävissä niiden olevan samoja laitteita, joten halvin on hyvä. Eihän kone loppuseltaan ole kuin iso muuntaja tukevilla elektrodeilla höystettynä. 
Kone ei ollut hyvä. Ohje oli ruotsiksi, ruuvit olivat löysällä, kantokahva piti itse asentaa (jota ei muuten näy kuvassa), hitsausvirtaa ei saa säätää eikä hitsausaikaakaan voi säätää. Koneessa onkin vain mekaaninen kytkin jolla voit itse arvioida 200 millisekunin hitsausajan. 200ms on siis suurin hitsausaika kahdelle millin paksuiselle pellille.
Kokeilin tietysti konetta heti. Ohjeessa lupailtiin 16A sulakkeen riittävän. Ei riittänyt C-luokan hidas automaattijohdonsuoja, joka riittää MIG-hitsauskoneelleni. Napsahti auki joka kerran kun painoin liipasimesta - ilman hitsausyritystäkään. Takaisin netin ääreen ja etsimään 16A sulake joka olisi vielä hitaampi. Löytyi nettikaupasta 16€ hintaan K-sarjan sulake. Tehty nimenomaan moottorikäyttöjä ja hitsauskoneita varten. Tilaukseen meni ja viikon odottelu. Postikulut olivat toisen 16€. Jostain syystä kaikkea muuta tästä maailmasta saa nopeasti netistä, mutta yhden sulakkeen toimittaminen ei onnistunut alle viikkoon. Ja sekin piti hakea postista, kun pösilö pakkaaja oli laittanut sen pahvilaatikkoon!! Ei voinut pakata pehmustettuun kirjekuoreen joka mahtusi laatikkoon. Ei taideta olla ihan viisaimmasta päästä sinne lähettämöön ketään palkattu!
Odotellessa postia yritin ymmärtää ruotsalaista manuaalia. Pitkän kiroilun jälkeen luovutin ohjeen kääntämisen ja yritin löytää suomenkielistä yleistä ohjetta pistehitsaukseen. Löytyikin aika hyvä "Vastushitsausopas"
Opuksen opeilla muokkasin viilalla koneen kärjet oikean kokoisiksi (5mm halkaisija) ja kokeilin. Tuntui hitaimman sulakkeenkin kanssa olevan takkuista ja sulake meni silti pari kertaa. Päätin kuitenkin kokeilla projektiauton hitsausta ja sainkin kynnyskoteloa hitsattua melkein metrin kun koneesta tuli kunnon kipinäsuihku ulos ilman liipasimen painamista? Keskuksen vikavirtasuoja ilmoittautui toimivaksi ja katkaisi kaikki sähköt. Koneeseen oli tullut oikosulku kun olin avannut leuat täysin auki tarkastaakseni hitsauskärkien kunnon!
Kone pajanpöydälle auki ja kas kummaa - kiinalainen kasaaja oli ajatellut, että ruuvin pituudella ei ole väliä ja se ei haittaa jos kärkiä aukaiseva mekanismi osuu syöttöjohtoon ja nirhaa sen rikki!
Kun sitten vaihdoin sen syöttöjohdon niin siellä oli ihan perinteisesti kierretty 230V syötön monisäikeinen johto muuntajan yksisäikeisen ympärille ja laitettu pienin määrä tinaa perään, että pysyy paikoillaan matkatessaan Ruotsin kautta Suomeen. Meni kiinalaisen viritykset uusiksi tukevalla sokeripalalla. Ja se ruuvi lensi kaaressa roskiin. Sisältä löytyi myös suojamaadoituskohta. Ikävä vain että suojamaa oli laitettu runkoon, joka oli maalin peitossa, eikä johtanut kunnolla koneen muuhun runkoon. Oli siis pelkkää tuuria, että sähkö hyppäsi maalikerroksen läpi maihin ja sai vikavirtasuojan laukemaan, eikä saanut koko runkoa jännitteeliseksi!!!
Kone ei ollut hyvä. Ohje oli ruotsiksi, ruuvit olivat löysällä, kantokahva piti itse asentaa (jota ei muuten näy kuvassa), hitsausvirtaa ei saa säätää eikä hitsausaikaakaan voi säätää. Koneessa onkin vain mekaaninen kytkin jolla voit itse arvioida 200 millisekunin hitsausajan. 200ms on siis suurin hitsausaika kahdelle millin paksuiselle pellille.
Kokeilin tietysti konetta heti. Ohjeessa lupailtiin 16A sulakkeen riittävän. Ei riittänyt C-luokan hidas automaattijohdonsuoja, joka riittää MIG-hitsauskoneelleni. Napsahti auki joka kerran kun painoin liipasimesta - ilman hitsausyritystäkään. Takaisin netin ääreen ja etsimään 16A sulake joka olisi vielä hitaampi. Löytyi nettikaupasta 16€ hintaan K-sarjan sulake. Tehty nimenomaan moottorikäyttöjä ja hitsauskoneita varten. Tilaukseen meni ja viikon odottelu. Postikulut olivat toisen 16€. Jostain syystä kaikkea muuta tästä maailmasta saa nopeasti netistä, mutta yhden sulakkeen toimittaminen ei onnistunut alle viikkoon. Ja sekin piti hakea postista, kun pösilö pakkaaja oli laittanut sen pahvilaatikkoon!! Ei voinut pakata pehmustettuun kirjekuoreen joka mahtusi laatikkoon. Ei taideta olla ihan viisaimmasta päästä sinne lähettämöön ketään palkattu!
Odotellessa postia yritin ymmärtää ruotsalaista manuaalia. Pitkän kiroilun jälkeen luovutin ohjeen kääntämisen ja yritin löytää suomenkielistä yleistä ohjetta pistehitsaukseen. Löytyikin aika hyvä "Vastushitsausopas"
Opuksen opeilla muokkasin viilalla koneen kärjet oikean kokoisiksi (5mm halkaisija) ja kokeilin. Tuntui hitaimman sulakkeenkin kanssa olevan takkuista ja sulake meni silti pari kertaa. Päätin kuitenkin kokeilla projektiauton hitsausta ja sainkin kynnyskoteloa hitsattua melkein metrin kun koneesta tuli kunnon kipinäsuihku ulos ilman liipasimen painamista? Keskuksen vikavirtasuoja ilmoittautui toimivaksi ja katkaisi kaikki sähköt. Koneeseen oli tullut oikosulku kun olin avannut leuat täysin auki tarkastaakseni hitsauskärkien kunnon!
Kone pajanpöydälle auki ja kas kummaa - kiinalainen kasaaja oli ajatellut, että ruuvin pituudella ei ole väliä ja se ei haittaa jos kärkiä aukaiseva mekanismi osuu syöttöjohtoon ja nirhaa sen rikki!
Kun sitten vaihdoin sen syöttöjohdon niin siellä oli ihan perinteisesti kierretty 230V syötön monisäikeinen johto muuntajan yksisäikeisen ympärille ja laitettu pienin määrä tinaa perään, että pysyy paikoillaan matkatessaan Ruotsin kautta Suomeen. Meni kiinalaisen viritykset uusiksi tukevalla sokeripalalla. Ja se ruuvi lensi kaaressa roskiin. Sisältä löytyi myös suojamaadoituskohta. Ikävä vain että suojamaa oli laitettu runkoon, joka oli maalin peitossa, eikä johtanut kunnolla koneen muuhun runkoon. Oli siis pelkkää tuuria, että sähkö hyppäsi maalikerroksen läpi maihin ja sai vikavirtasuojan laukemaan, eikä saanut koko runkoa jännitteeliseksi!!!
perjantai 18. marraskuuta 2011
Ammattimaiset amatöörit
Harmittaa kuin pientä oravaa, jolla on hampaat rikki ja käpy jäässä.
Tuli aika vaihtaa talvirenkaat. Hallitunkkia auton alle sovitellessa ei voinut olla huomaamatta kuinka kynnyspalkin helmapokkaus on vääntynyt rikki. Samantien irtosi tulppa sana-arkusta! Edellisen kerran auto oli ollut vetarin suojakumin vaihdossa paikallisessa pikku korjaamossa. Hienoa! On sentään "ammattilaisen" rikkoma. Amatöörit sentään lukevat ensin manuaalin, jossa sanotaan selkeästi mistä autoa saa nostaa. Ammattilaiset rysäyttävät hallinosturin sinnepäin ja kampeavat rytisten auton ilmaan. Pitänee tarkastaa kattokin, jos vaikka on osunut hallin kattoon.
Ei ole ensimmäisen vuosimallin auto, jota ei saa helmasta nostaa - näin on ollut ainakin viimeiset 15 vuotta jo edellisestä korimallista lähtien. Täytynee kysyä seuraavalla kerralla kuinka kauan rasvamontun pojat ovat olleet töissä ja osaavatko ne lukea ja onko montakin helmaa tehty uusiksi takuutyönä. Jätän sitten ohjekirjan kuskin penkille auki kohdasta kuinka auto nostetaan ilman vaurioita - siis jätän jos osaavat lukea.
Tietysti se auton ylösnostaminen annetaan sille paikallisen koulun räkänokka TET-hajoittelijalle, kun ei se muutakaan pysty tekemään. Pulttipyssyä se ei jaksa nostaa ja rasvatukka tai nilkoissa roikkuvat verkkarit tarttuisivat johonkin pyörivään kiinni. Kun se on otettu oppimaan, niin laitetaan se painamaan nappia ja rusikoimaan autoja konevoimalla, kun ei se ressukka osaa edes juotavaa kahvia keittää! Siihenkin tarvittaisiin lukutaitoa tai edes kiinostusta.
Vatasen varikolta löytyy myös se vanhempikin korimalli, josta juuri jouduin hitsaamaan kynnyskotelon. Oli mennyt rikki samasta syystä - joku rasvamontun mörön lomittaja oli sen joskus rikkonut. Helma oli painunut nätisti lommolle. Ruostesuoja oli ihan ehjä, mutta peltiä sen alla ei ollut ollenkaan. Ihmettelin, ettei katsastusmiehen sorkkarauta ollut kohtaan osunut. Myös kaverini kertoi juuri hitsanneensa puolitoista metriä saman automerkin kynnyskoteloa, kun se oli "korjattu" merkkiliikkeessä seitsemän vuotta sitten. Olivat "unohtaneet" laittaa ruostesuojaa kotelon sisällekin. Eihän sitä sinne tavitse laittaa, kun ei se asiakas sinne näe. Työlläkin on vain vuoden takuu.
Ei kannata pienen oravan viedä merkkikorjaamoonkaan!
Tuli aika vaihtaa talvirenkaat. Hallitunkkia auton alle sovitellessa ei voinut olla huomaamatta kuinka kynnyspalkin helmapokkaus on vääntynyt rikki. Samantien irtosi tulppa sana-arkusta! Edellisen kerran auto oli ollut vetarin suojakumin vaihdossa paikallisessa pikku korjaamossa. Hienoa! On sentään "ammattilaisen" rikkoma. Amatöörit sentään lukevat ensin manuaalin, jossa sanotaan selkeästi mistä autoa saa nostaa. Ammattilaiset rysäyttävät hallinosturin sinnepäin ja kampeavat rytisten auton ilmaan. Pitänee tarkastaa kattokin, jos vaikka on osunut hallin kattoon.
Ei ole ensimmäisen vuosimallin auto, jota ei saa helmasta nostaa - näin on ollut ainakin viimeiset 15 vuotta jo edellisestä korimallista lähtien. Täytynee kysyä seuraavalla kerralla kuinka kauan rasvamontun pojat ovat olleet töissä ja osaavatko ne lukea ja onko montakin helmaa tehty uusiksi takuutyönä. Jätän sitten ohjekirjan kuskin penkille auki kohdasta kuinka auto nostetaan ilman vaurioita - siis jätän jos osaavat lukea.
Tietysti se auton ylösnostaminen annetaan sille paikallisen koulun räkänokka TET-hajoittelijalle, kun ei se muutakaan pysty tekemään. Pulttipyssyä se ei jaksa nostaa ja rasvatukka tai nilkoissa roikkuvat verkkarit tarttuisivat johonkin pyörivään kiinni. Kun se on otettu oppimaan, niin laitetaan se painamaan nappia ja rusikoimaan autoja konevoimalla, kun ei se ressukka osaa edes juotavaa kahvia keittää! Siihenkin tarvittaisiin lukutaitoa tai edes kiinostusta.
Vatasen varikolta löytyy myös se vanhempikin korimalli, josta juuri jouduin hitsaamaan kynnyskotelon. Oli mennyt rikki samasta syystä - joku rasvamontun mörön lomittaja oli sen joskus rikkonut. Helma oli painunut nätisti lommolle. Ruostesuoja oli ihan ehjä, mutta peltiä sen alla ei ollut ollenkaan. Ihmettelin, ettei katsastusmiehen sorkkarauta ollut kohtaan osunut. Myös kaverini kertoi juuri hitsanneensa puolitoista metriä saman automerkin kynnyskoteloa, kun se oli "korjattu" merkkiliikkeessä seitsemän vuotta sitten. Olivat "unohtaneet" laittaa ruostesuojaa kotelon sisällekin. Eihän sitä sinne tavitse laittaa, kun ei se asiakas sinne näe. Työlläkin on vain vuoden takuu.
Ei kannata pienen oravan viedä merkkikorjaamoonkaan!
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Nyyttimuuttajat
Tuli eteen tilanne, jolloin on jostain syystä autettava muutossa, vaikka on luvannut itselleen olla heilauttamatta mitään romua - ikinä - ellei ne ole omia.
Miksi muutettava ei edes tajua piilottaa kaikkea jätettään laatikoihin? Ei juuri enempää voisi masentua, kun kuljettaa kolmannen kerroksen hissittömästä luukusta avonyssyköitä ja pohjastaan repsottavia kolmeen kertaan kastuneita pahvilaatikoita, joissa ei ole MITÄÄN säilyttämisen arvoista. Viimevuoden mainosposti ei ansaitse palkattoman muuttajan silmissä mitään arvoa. Suljettu laatikko olisi helpompi hyväksyä ja vain siirtää eteenpäin.
Miksi muutettava ei tajua, että muuttohetkellä ei enää pakata mitään? Auttajat vain siirtävät laatikoita, eivätkä ryhdy pakaamaan joutavia tavaroita hajoaviin laatikoihin. Tai miksi pitäisi arvailla mitkä jätesäkit ovat roskia ja mitkä muutettavia "tavaroita"? ORGANISOINTI ei maksa mitään! Asioiden etukäteen ajattelukaan ei maksa mitään!
Mitä järkeä on siirtää tavaraa varastosta varastoon? Ei sitä tarvita JOS SE ON VAIN VARASTOSSA! Siirrelkää itse varastonne! Ihminen selviää hengissä 105 esineen avulla - turhat rojut roskiin.
Miksi muutettava ei tajua, että verensokerin pudottua yleensä kaikkia alkaa hatuttaa? Kannattaisiko tarjota jotain syötävää, edes karkkia, tai jos muutto venyy yli neljätuntiseksi kannattaisiko varautua edes kotipizzan kupongeilla? Kupongeilla ei saa ruokaa ilmaiseksi, mutta auttajalle olisi henkisesti mukavampi olo, jos asiaa olisi edes AJATELTU!
Ja miksi yhteenmuuttavien toinen osapuoli EI ole mukana osallistumassa mitenkään? WTF?!?!? Sitä tuntee itsensä ihan viimeisen päälle tyhmäksi, kun joku lökäpöksy on onnistunut jotenkin lusmuilemaan tauhkan laahaamisesta!
Ja ihan vain tiedoksi, että noin 70 neliön kolmion tulee muuttamaan 20km päähän ammattilaiset noin 600€ hintaan - ihan MUOVISILLA muutolaatikoilla! YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ! Ei paljon kannata käyttää kahta vapaapäiväänsä syvimmän V-käyrän löytämiseen välilevyn pullistellessa perseessä asti!
Seuraavan muuton ehtoina on kolmen tunnin aikaraja. Sen jälkeen on löydyttävä pizzaa ja kaljaa. Jos ei löydy niin pistehanskat putoaa ja romut niiden mukana - ja todennäköisesti vielä niitä rappusia alas! Ja minä en muuten autoa aja siinä muutossa.
Miksi muutettava ei edes tajua piilottaa kaikkea jätettään laatikoihin? Ei juuri enempää voisi masentua, kun kuljettaa kolmannen kerroksen hissittömästä luukusta avonyssyköitä ja pohjastaan repsottavia kolmeen kertaan kastuneita pahvilaatikoita, joissa ei ole MITÄÄN säilyttämisen arvoista. Viimevuoden mainosposti ei ansaitse palkattoman muuttajan silmissä mitään arvoa. Suljettu laatikko olisi helpompi hyväksyä ja vain siirtää eteenpäin.
Miksi muutettava ei tajua, että muuttohetkellä ei enää pakata mitään? Auttajat vain siirtävät laatikoita, eivätkä ryhdy pakaamaan joutavia tavaroita hajoaviin laatikoihin. Tai miksi pitäisi arvailla mitkä jätesäkit ovat roskia ja mitkä muutettavia "tavaroita"? ORGANISOINTI ei maksa mitään! Asioiden etukäteen ajattelukaan ei maksa mitään!
Mitä järkeä on siirtää tavaraa varastosta varastoon? Ei sitä tarvita JOS SE ON VAIN VARASTOSSA! Siirrelkää itse varastonne! Ihminen selviää hengissä 105 esineen avulla - turhat rojut roskiin.
Miksi muutettava ei tajua, että verensokerin pudottua yleensä kaikkia alkaa hatuttaa? Kannattaisiko tarjota jotain syötävää, edes karkkia, tai jos muutto venyy yli neljätuntiseksi kannattaisiko varautua edes kotipizzan kupongeilla? Kupongeilla ei saa ruokaa ilmaiseksi, mutta auttajalle olisi henkisesti mukavampi olo, jos asiaa olisi edes AJATELTU!
Ja miksi yhteenmuuttavien toinen osapuoli EI ole mukana osallistumassa mitenkään? WTF?!?!? Sitä tuntee itsensä ihan viimeisen päälle tyhmäksi, kun joku lökäpöksy on onnistunut jotenkin lusmuilemaan tauhkan laahaamisesta!
Ja ihan vain tiedoksi, että noin 70 neliön kolmion tulee muuttamaan 20km päähän ammattilaiset noin 600€ hintaan - ihan MUOVISILLA muutolaatikoilla! YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ! Ei paljon kannata käyttää kahta vapaapäiväänsä syvimmän V-käyrän löytämiseen välilevyn pullistellessa perseessä asti!
Seuraavan muuton ehtoina on kolmen tunnin aikaraja. Sen jälkeen on löydyttävä pizzaa ja kaljaa. Jos ei löydy niin pistehanskat putoaa ja romut niiden mukana - ja todennäköisesti vielä niitä rappusia alas! Ja minä en muuten autoa aja siinä muutossa.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Volvon tyyppiviat
Kaasuvikoja: auto hyytyy ylämäkeen ja kiihtyy alamäkeen.
Jarruvikoja: liikkeellelähdöissä ongelmia.
Vakionopeudensäädinvikoja: tasaisella vauhti ei pysy tasaisena ja soutaa voimakkaasti vaihdellen.
Nopeusnäyttövikoja: moottoritienopeuksilla näyttö näyttää liikaa ja kuljettaja ajaa hitaammin kuin luuleekaan. Taajamanopeuksilla nopeutta näytetään liian vähän todelliseen nähden.
Vilkkuvikoja: vilkut eivät useinkaan toimi tai toiminta on erittäin sattunaista.
Ohjausvikoja: etenkin leveillä teillä auton ohjaus heittelee tien laidasta toiseen.
Liian iso kääntösäde: autoa on mahdotonta saada parkkiruutuun suoraan.
Lisälaitepuutteita: useimpiin malleihin ei ilmeisesti saa hands free laitteita.
Pyyhkijävikoja: takalasinpyyhin ei toimi. Vaikuttaa ratkaisevasti näkyvyyteen ja taustapelin toiminta heikkenee huomattavasti.
Takalasivikoja: lasit tummuvat ilmeisesti vanhuuttaan ja heikentävät näkyvyyttä ratkaisevasti etenkin taaksepäin.
Etulasivikoja: Tuulilasi tuntuu pienentävän maisemaa ja aiheuttaa kuljettajalle virheellisen tunteen turvallisesta välimatkasta.
Vai olisiko vika ennemmin ratin ja penkin välissä. Kiinalaisethan tunnetusti tekevät ihan toimivia autoja.
Jarruvikoja: liikkeellelähdöissä ongelmia.
Vakionopeudensäädinvikoja: tasaisella vauhti ei pysy tasaisena ja soutaa voimakkaasti vaihdellen.
Nopeusnäyttövikoja: moottoritienopeuksilla näyttö näyttää liikaa ja kuljettaja ajaa hitaammin kuin luuleekaan. Taajamanopeuksilla nopeutta näytetään liian vähän todelliseen nähden.
Vilkkuvikoja: vilkut eivät useinkaan toimi tai toiminta on erittäin sattunaista.
Ohjausvikoja: etenkin leveillä teillä auton ohjaus heittelee tien laidasta toiseen.
Liian iso kääntösäde: autoa on mahdotonta saada parkkiruutuun suoraan.
Lisälaitepuutteita: useimpiin malleihin ei ilmeisesti saa hands free laitteita.
Pyyhkijävikoja: takalasinpyyhin ei toimi. Vaikuttaa ratkaisevasti näkyvyyteen ja taustapelin toiminta heikkenee huomattavasti.
Takalasivikoja: lasit tummuvat ilmeisesti vanhuuttaan ja heikentävät näkyvyyttä ratkaisevasti etenkin taaksepäin.
Etulasivikoja: Tuulilasi tuntuu pienentävän maisemaa ja aiheuttaa kuljettajalle virheellisen tunteen turvallisesta välimatkasta.
Vai olisiko vika ennemmin ratin ja penkin välissä. Kiinalaisethan tunnetusti tekevät ihan toimivia autoja.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Reklamointia
Ihmeen pitkään aikaan ei ole tosiaan tapahtunut mitään merkittävää. Suurin syy siihen on sanonnassa: jos ei tee mitään - ei tapahdu mitään. Ei siis hyvää eikä pahaa. On tähän kädet taskuissa kulkemiseen ihan hyvä syykin...
Viimevuoden viimeisiä kummasteluja oli vaatekaappin hyllyköissä. Hommaan ryhtymistä oli lykätty viimeiseen asti ja lopulta se vain oli pakko tehdä. "Hyllyjarjestelmia" nyt on vaikka miten moneen malliin, mutta kiikarissa oli vakiomittaisen aukon leveyteen (2400mm) muutama hylly ja vetolaatikoita pikkuroinalle. Elfa ja Sovella tutkattiin, mutta sopivaa ja toimivan oloista kokoonpanoa ei löytynyt. Rautian Cellon merkistä löyty sitten järkeviä hyllyjä ja laatikostoja, jota voi laittaa jonoon ja päällekkäin kuinka haluaa - ja ihme kyllä koko leveydelle löytyi sopivia mittoja, joilla tila täytetään seinästä seinään. Toisin kuin kilpailijoilta!
Ensimmäinen floppi oli Cellon webbisivut: hankalat flashkieputtimet ja pienet tihrukuvat. Muutaman kahvikupin voimalla saatiin tarvikeluettelo sivuilla tehtyä. Vaivalla rustattua luetteloa ei saanutkaan lähettää eteenpäin, vaan se piti tulostaa! Kannatin suomen metsäteollisuutta ja tulostin listan jonkun mainospaperin toiselle puolelle. Lista kourassa mentiin sitten paikalliseen Rautiaan tarjousta kyselemään. Palvelumyyjä oivalsi hän heti pienestä kettuilusta Cellon sivuja kohtaan, että hän tekee tarjouksen sähköpostilla - ettei meidän tarvitse hukata aikaa kun hän käsipelillä naputtelee ne tiedot siitä paperista takaisin koneelle. Hienoa, kiitos! Suomalainen tietoyhteiskunta...
Tarjous tuli ja tilattiin. Seuraavalla viikolla jo romutkin. Samana iltana askartelin kiskot paikoilleen ja ryhdyin kasaamaan laatikostoja. Ensimmäisestä laatikostosta puuttui muutama oleellinen koneruuvi. Avauduin ääneen ja avasin seuraavan paketin. Juurikin niitä puuttuvia ruuveja olikin siinä paketissa liikaa ja sain ensimmäisenkin laatikoston kasaan. Kolmatta laatikostoa jonkin aikaa ählättyäni, ja taas avauduttuani, tajusin että siitä samaisesta koneruuvin vastakappaleesta puuttui jengat - kokonaan! Paloi hihat! Marssin tallipajalle ja työstin siihen metallinrääpäleeseen ne kierteet - ei ollut kierretappivalikoima vikaostos! Neljäs laatikosto olikin kokonaan kasattavissa ilman lisämekkalaa. Ilmeisesti Saksasta peräisin olevan laatikostosarjan tekijä luottaa siihen, että keskimäärin kaikki osat löytävät saman asiakkaan eri paketeistakin. Ja kaikillahan on metallityöstö hanskassa - eihän sitä muuten laatikostoja itse asennettaisi! Eikä ne pirun laatikot olleet suorassa siinä omassa rungossaan. - laatikko on toisesta laidastaan syvemällä rungon sisällä kuin toisestaan. Pari milliä heittoa valmiiksi poratuissa kiskopaikoissa. Ja ei - sitä ei voi kasata väärinpäin. Suoraan sanottuna ei yllättänyt tässä vaiheessa yhtään...
Hyllyjä laittaessa tajusin, että olimme onnistuneet tilaamaan hyllyhin kannattimet, jotka eivät sovi juuri niihin hyllyihin. Muutenkin se laittoi kummastelemaan, ettei yhtä hyllyä varten automaattisesti tule kaksia kannakkeita, jotka sopivat siihen hyllyyn? Ystävällinen Rautian myyjä oli todellakin vain naputellut ne tuotenumerot koneelle ihmettelemättä suuremmin osien yhteensopivuutta. No tämähän oli ihan omaa tyhmyyttä ja sekin lisäsi ahdistusta. Olisi pitänyt lopettaa koko homma siihen kun tajusi webbisivun olevan ihan suosta. Hyllyjen joukosta löyty myös täysin susi kappale pinnaltaan ja sitä lähdin sitten kannakkeiden kanssa Rautiaan tarjoamaan. Ei ollut kauppias paikalla, eikä kukaan ole koskaan aiemmin valittanut tai halunnut vaihtaa mitään, koska kukaan ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Suoraan osia ei tietenkään saanut vaihtaa - sehän oli tilaustavaraa. No sama se - tökkäsin lankun palan tiskin yli ja sanoin sen olevan reklamoitavissa oleva kappale. Ja tilasin sitten omaan piikkin niitä sopivampia kannattimia, ilman lisäavautumista henkilökunnalle. Olisi pitänyt kuulemma jutella kauppiaan kanssa sitten kun se kahden viikon reissultaan tulee.
Kannattimet tuli viikossa. Reklamaatiohyllyllä kesti kaksi viikkoa, vaikka yhtäaikaa molemmat tilattiin. Samasta paikasta ne varmasti tulee, mutta kun hylly oli jo maksettu, niin asialla ei ollut kiire. Kyllä otti kyttyrään Cellon fingerin nostelu!
Niin ja se täysiseinällinen hyllyjähän ei tietenkään onnistunut ilman hyllyjen sahaamista! Vaikka speksissä ja jopa hyllyjen paketeissa sanotaan hyllyjen leveydet, niin tulee kokonaisuudesta leveämpi niiden PRKLN HYLLYKIINIKKEIDEN takia. Kolme senttiä piti hukata yhden hyllyvälin hyllyistä pois. Olisi pitänyt arvata, ettei se istu rakentamisen perusvakion (600mm) jakovälille kuitenkaan - kun ei istu kilpailijoidenkaan tuotteet. Pirusti pelkkää harmia ja kiroilua koko roskasta! Kyllä tuli todella kusetettu ja ahdistunut olo.
Jos tuotteen (tai yrityksen) webbisivu on jo huono - älä osta! Älä edes harkitse!
Viimevuoden viimeisiä kummasteluja oli vaatekaappin hyllyköissä. Hommaan ryhtymistä oli lykätty viimeiseen asti ja lopulta se vain oli pakko tehdä. "Hyllyjarjestelmia" nyt on vaikka miten moneen malliin, mutta kiikarissa oli vakiomittaisen aukon leveyteen (2400mm) muutama hylly ja vetolaatikoita pikkuroinalle. Elfa ja Sovella tutkattiin, mutta sopivaa ja toimivan oloista kokoonpanoa ei löytynyt. Rautian Cellon merkistä löyty sitten järkeviä hyllyjä ja laatikostoja, jota voi laittaa jonoon ja päällekkäin kuinka haluaa - ja ihme kyllä koko leveydelle löytyi sopivia mittoja, joilla tila täytetään seinästä seinään. Toisin kuin kilpailijoilta!
Ensimmäinen floppi oli Cellon webbisivut: hankalat flashkieputtimet ja pienet tihrukuvat. Muutaman kahvikupin voimalla saatiin tarvikeluettelo sivuilla tehtyä. Vaivalla rustattua luetteloa ei saanutkaan lähettää eteenpäin, vaan se piti tulostaa! Kannatin suomen metsäteollisuutta ja tulostin listan jonkun mainospaperin toiselle puolelle. Lista kourassa mentiin sitten paikalliseen Rautiaan tarjousta kyselemään. Palvelumyyjä oivalsi hän heti pienestä kettuilusta Cellon sivuja kohtaan, että hän tekee tarjouksen sähköpostilla - ettei meidän tarvitse hukata aikaa kun hän käsipelillä naputtelee ne tiedot siitä paperista takaisin koneelle. Hienoa, kiitos! Suomalainen tietoyhteiskunta...
Tarjous tuli ja tilattiin. Seuraavalla viikolla jo romutkin. Samana iltana askartelin kiskot paikoilleen ja ryhdyin kasaamaan laatikostoja. Ensimmäisestä laatikostosta puuttui muutama oleellinen koneruuvi. Avauduin ääneen ja avasin seuraavan paketin. Juurikin niitä puuttuvia ruuveja olikin siinä paketissa liikaa ja sain ensimmäisenkin laatikoston kasaan. Kolmatta laatikostoa jonkin aikaa ählättyäni, ja taas avauduttuani, tajusin että siitä samaisesta koneruuvin vastakappaleesta puuttui jengat - kokonaan! Paloi hihat! Marssin tallipajalle ja työstin siihen metallinrääpäleeseen ne kierteet - ei ollut kierretappivalikoima vikaostos! Neljäs laatikosto olikin kokonaan kasattavissa ilman lisämekkalaa. Ilmeisesti Saksasta peräisin olevan laatikostosarjan tekijä luottaa siihen, että keskimäärin kaikki osat löytävät saman asiakkaan eri paketeistakin. Ja kaikillahan on metallityöstö hanskassa - eihän sitä muuten laatikostoja itse asennettaisi! Eikä ne pirun laatikot olleet suorassa siinä omassa rungossaan. - laatikko on toisesta laidastaan syvemällä rungon sisällä kuin toisestaan. Pari milliä heittoa valmiiksi poratuissa kiskopaikoissa. Ja ei - sitä ei voi kasata väärinpäin. Suoraan sanottuna ei yllättänyt tässä vaiheessa yhtään...
Hyllyjä laittaessa tajusin, että olimme onnistuneet tilaamaan hyllyhin kannattimet, jotka eivät sovi juuri niihin hyllyihin. Muutenkin se laittoi kummastelemaan, ettei yhtä hyllyä varten automaattisesti tule kaksia kannakkeita, jotka sopivat siihen hyllyyn? Ystävällinen Rautian myyjä oli todellakin vain naputellut ne tuotenumerot koneelle ihmettelemättä suuremmin osien yhteensopivuutta. No tämähän oli ihan omaa tyhmyyttä ja sekin lisäsi ahdistusta. Olisi pitänyt lopettaa koko homma siihen kun tajusi webbisivun olevan ihan suosta. Hyllyjen joukosta löyty myös täysin susi kappale pinnaltaan ja sitä lähdin sitten kannakkeiden kanssa Rautiaan tarjoamaan. Ei ollut kauppias paikalla, eikä kukaan ole koskaan aiemmin valittanut tai halunnut vaihtaa mitään, koska kukaan ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Suoraan osia ei tietenkään saanut vaihtaa - sehän oli tilaustavaraa. No sama se - tökkäsin lankun palan tiskin yli ja sanoin sen olevan reklamoitavissa oleva kappale. Ja tilasin sitten omaan piikkin niitä sopivampia kannattimia, ilman lisäavautumista henkilökunnalle. Olisi pitänyt kuulemma jutella kauppiaan kanssa sitten kun se kahden viikon reissultaan tulee.
Kannattimet tuli viikossa. Reklamaatiohyllyllä kesti kaksi viikkoa, vaikka yhtäaikaa molemmat tilattiin. Samasta paikasta ne varmasti tulee, mutta kun hylly oli jo maksettu, niin asialla ei ollut kiire. Kyllä otti kyttyrään Cellon fingerin nostelu!
Niin ja se täysiseinällinen hyllyjähän ei tietenkään onnistunut ilman hyllyjen sahaamista! Vaikka speksissä ja jopa hyllyjen paketeissa sanotaan hyllyjen leveydet, niin tulee kokonaisuudesta leveämpi niiden PRKLN HYLLYKIINIKKEIDEN takia. Kolme senttiä piti hukata yhden hyllyvälin hyllyistä pois. Olisi pitänyt arvata, ettei se istu rakentamisen perusvakion (600mm) jakovälille kuitenkaan - kun ei istu kilpailijoidenkaan tuotteet. Pirusti pelkkää harmia ja kiroilua koko roskasta! Kyllä tuli todella kusetettu ja ahdistunut olo.
Jos tuotteen (tai yrityksen) webbisivu on jo huono - älä osta! Älä edes harkitse!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
